Konsepti, koreografia, tekstit, esiintyminen ja editointi: Sanna Hirvonen Kuvaus, ääni ja editointi: Essi Koivula Tukijat: Taiteen edistämiskeskus, Joensuun kaupunki ja Nordiskt Ljus -residenssi Kuva: Essi Koivula
Olen tanssitaiteilija Veera Snellman. Kävin katsomassa Mullan elegiat -teoksen juuri ennen joulua. Tanssitaidetta ja runoutta yhdistävä videoteos sijoittui Pohjois-Karjalan kesäisiin maisemiin: metsään ja järven rannalle. Se oli ihmisen ja luonnon välistä yhteyttä tutkaileva teos, joka tarjosi tekijöiden mukaan lohtusanoja ympäristökriisin keskelle. Alla oleva kirjoitus on runollinen ja kaitsematon tajunnanvirta kokemuksestani.
I ENSIKSIKIN
väsyttää, vituttaa, väsyttää pitäisi ostaa joululahjoja pitäisi pakata joululahjoja pitäisi siivota pitäisi suunnitella sijaistustunti ja niin edelleen
tänään kun on kiire ja ärsytys taide ei voisi kiinnostaa vähempää mutta nyt mennään kun on mentävä ja monesti kun menee ja katsoo ja jaksaa asettua, rauhoittua taide tuppaa jotain antamaan jotain aina liikahtaa - värähtää sisässä
tänään tämä on ponnistelua monesti taide tuppaakin haastamaan – perkele mutta hyvä niin kyllä taide saa haastaa kasvattaa
vaikka yleensä haluaisin vaan huvituksia suuria tunteita nopeita käänteitä ja yllätyksiä mitäköhän silloin jää näkemättä, kun vain noiden asioiden luokse juoksee?
nyt tämä on ulkona tämä ruikutus voin aloittaa katsomaan, kokemaan, kuulemaan, tuntemaan, mielikuvittelemaan, tunnustelemaan, ajattelemaan mullan elegioiden äärellä
II ÄÄRELLÄ
mitäs mitäs mitäs
edessäni ihana kesä – ulkona helvetin kylmä ja pimeää vilisee nopeaa tanssia rauhallisten ja melkein paikallaan olevien luontokappaleiden keskellä poukkoilevaa, tarkkaa, sykähtelevää runot ja liike saumattomasti yhdessä olisipa ihminen ja luontokin niin
tanssija kiemurtelee osaksi maisemaa runoissa ruumis ja luonto kiertyy yhteen samaksi kasaksi se liikuttaa
hmmmm
tulee mieleen noita naurattaa tuo oma mielleyhtymä luikerteleva loitsuaja loitsuja ruumiista ja luonnosta, yhteydestä tai kutsuhuuto kohti syvempää yhteyttä meitä ympäröivään luontoon meissä olevaan luontoon
hmmm
kaiuttimista vyöryää runoja jotka rönsyävät yli äyräiden osa menee ohi osa jää sana kirvelmä jäi en tiedä mitä se tarkoittaa toisaalta tiedän tarkkaan mitä se tarkoittaa siksi se kai koskettaa jokin kielen ja järjen toiselle puolen putoava on se kutkuttavin
hmm
ikävä kesää metsää järveä kalliolla pötköttelyä veden liplatusta ja varpaiden kastamista minäkin haluan palata meren helmaan
joululahjat tuntuukin kaukaisilta kummallisilta
III SITTENKIN
vaikka äsken ei olisi voinut kuvitellakaan että liikuttaa nyt liikuttaa, kun juuri luin uutisista että metsien hiilinielut kuolee
hyvä Suomi
ja kuitenkin samaan aikaan kanssakulkijat etsii tapoja kuulla luontoa olla yhteydessä olla yhdessä
onneksi on taide
tänään sain pysähtyä kesän äärelle kun muualla soi dingdoingdoing ja päässä humisee täällä taiotaan parempaa maailmaa helpottaa
muistin ettei ihmiset osaa vain kaataa vaan kuulla, kokea, herkistyä, olla, pysähtyä kiertyä osaksi itseä suurempaa