koreografia, tekstit, esiintyminen: Amanda Líf Fritzdóttir, Sanna Hirvonen äänisuunnittelu, sävellystyö: Ida Schuften Juhl tilasuunnittelu: Amanda Líf Fritzdóttir, Sanna Hirvonen, Ida Schuften Juhl videot: Essi Koivula graafinen ilme: Vala Birna Árnadóttir tuotanto: Sanna Hirvonen yhdessä työryhmän kanssa kuva: Aurora Suhonen
15.10.2022 Pakkahuone, Joensuu Anniina Dyster
Pakkahuone muistuttaa olohuoneen ja black box- näyttämön fuusiota. Hirsiseinät hehkuvat ajan havinaa ja räsymatto makoilee lattialla. Tilaa maisemoi ja rytmittää punainen ja keltainen hitsausmuovi vaaterekkiä muistuttavissa telineissä. Esiintyjät ovat toistaiseksi vielä näkymättömissä. Alkujuonnossa yksi taiteilijoista kertoo, että tilassa saa esityksen aikana liikkua vapaasti ja vaihtaa paikkaa. Päätän vapaudesta huolimatta asettua perinteisesti tuolille istumaan. Luotu tila tuntuu saavuttettavalta ; esityspaikkaan saa tutustua sekä asettua rauhassa ja se sallii monentapaisen olemisen.
Maaperästä nouseva versoileva maisema Esitystilaan saapuessaan tanssijat asettuvat muutaman metrin levyiseen hitsausmuovien väliseen tilaan. Hetken päästä intiimi tila, jossa kaksi ruumista versoilevat läpi jäisen pinnan, avautuu toiseksi, kun liikkuvat verhomuovitelineet avaavat tilan aivan toiseen asetelmaan. Pitkin teosta nämä muovit raajavat ja muovaavat tilaa sekä liikkuvat sulavasti tilassa teoksen edetessä.Teoksen valosuunnittelussa on hyödynnetty videosuunnittelua joka yhdistyy hitsausmuoviverhojen filtteröimiin värisävyvvaloihin ja heijastelee väreileviä maisemia tilaan. Toisinaan muovit näyttäytyvät minulle neuvonpitona elollistuvan kevään ja muovisen tukehtumisen välillä.
Teos on minulle kokijana maaperästä nouseva audiovisuaalisen installaation ja esityksen rajamailla humiseva, versoileva maisema.Teoksen äänisuunnitelu on monikerroksillinen ja minut täysin mukaansa tempaava. Pitkin teosta tanssijoiden ruumista lähtevät äänet sukeltavat mikkien kautta monitoreihin ja tulevat kuultavaksi yleisölle. Nautin hetkessä tapahtuvasta ja siitä, että scoreimprovisaatio laajenee liikemaailman ja ruumiillisen äänimaiseman lisäksi äänisuunnittelun alueelle. Tämä tasavertaistaa ja yhteen kuroo näitä esityksellisiä elementtejä.
Kuin ruumis ei mahtuisi ruumiiseensa Runoilevat kehot tulvivat liikettä ja tekstiä. Sanat, runot ja virtaava lihallisuus vyöryvät niveltyvänä huokoisena liikkeenä. On kuin ruumis ei mahtuisi ruumiiseensa. Kuin kevät tanssisi itsensä paikalle, puskisi valoa kohti niin, että tilan ja ruumiiden ääriviivat rakoilevat kuin rihmasto ; välillä katkeillen ja taas uusia versoja muodostaen. Tapahtuuko tässä metamorfoosi, mitä seuraavaksi? Ruumiit tuntuvat tanssivan kevättä, ilmiötä ja oloja, muutakin kuin ruumiin taitoa. Liikemaisema on rakentuva ja artikuloitu.Tanssijat ovat selkeästi tehneet omia valintojaan liikemaailmansa suhteen, ja pysyvät niiden kanssa läpi teoksen. Katsojana koen, että on harvinaisempaa nähdä duettoja, joissa kunkin tekijän omalaatuinen liikemaisema säilyy läpi teoksen, ehyesti erillisenä persoonana. Kuin kaksi kasvia jotka asuttavat samaa maaperää, mutta kiertävät eri kiertokulkua talvehtien ja kukkien omia aikojaan kuitenkin yhteydessä toisiinsa. Valinta tuntuu raikkaalta.
Kuinka olla lähestyttävä? Esityksen jälkeen istahdamme Pakkahuoneen takahuoneeseen, jonka olemuksessa risteytyy taidegalleria ja mummola. Tilaa sisustavat seinillä roikkuvat nukketeokset ja kuositetun elegantit kalusteet. Tämä näytös oli viimeinen tältä erää. Kuulen taiteilijoilta teosprosessista ja esityskauden tuntoja. Työryhmä on tavanneet toisensa Islannin Reykjavikissä, missä työprosessi on saanut alkunsa elokuussa 2021. Teosta on työstetty mm. Outokummun kaivosresidenssissä sekä Islannissa. Tekijät näkevät tärkeänä, että jokaisen taiteelliset intressit ovat saaneet tulla osaksi teosta ja jatkumoa. Pohdinnan alla on, kuinka tehdä teos lähestyttäväksi niin ettei liittyäkseen ymmärtämään teoksia tarvitsisi taiteenalan BA:ta (korkeakoulutukintoa). Läpinäkyvyys ja saavutettavuus. Mielestäni taiteilijat ovat näkyvästi menneet tätä kohti. Esitystilan fyysisten ominaisuuksien ja sijainnin lisäksi huomioivuus näkyy myös sosiaalisten asetelmien ja tunnelman kohdalla. Toistaiseksi esiintyimistoiminta on tapahtunut Suomessa, mutta työryhmällä on ponteva suunta viedä teosta esille myös Islantiin sekä halua jatkaa taiteellista työskentelyä jo muodostetun praktiikan ja työtapojen äärellä.